Kyllä kenttä opettaa – varsinkin Lauritsalassa!
Lautp:n toiminta on seuran historian alusta alkaen keskittynyt Lauritsalan vanhan kauppalan alueelle.
Keväisin, kesäisin ja syksyisin harjoittelun ja pelitoiminnan päätoimintapaikka on jo vuosikymmeniä ollut Lauritsalan urheilukeskus. Legendaarisella alakentällä, joka palveli aina vuoteen 2010 asti hiekkakenttänä, toimintaa riittää huhtikuun alusta lokakuun loppuun.
Nurmelle päästään yleensä toukokuun lopussa, ja sen jälkeen Lauritsalan nurmi on vilkkaassa käytössä.
Kesän aikana Lauritsalan kentillä – alakentän tekonurmella ja yläkentän nurmella – pelataan tänä päivänä noin parisen sataa Lautp:n joukkueiden ottelua vuosittain.
Talvikaudella Lautp:n valmennuskeskus löytyy Lauritsalan koulun salista. Vanhoina hyvinä aikoina käytössä oli kaksi salia: Lauritsalan ala-asteen sali ja Lauritsalan yläasteen sali.
Ala-asteen yhteydessä toimi aikoinaan loistavana harjoitusympäristönä myös “Pommari” eli pommisuoja. Näissä mahtavissa talvikauden olosuhteissa kesytettiin palloa, joka ei karannut mihinkään, kun seinät olivat joka puolella vastassa.
Ulkoilman terveellistä vaikutusta ei myöskään unohdettu. Monet 1970–1980-luvulla pelanneet saivat nauttia talvijalkapallon riemuista otsikolla “Lumikenttien kutsu”. Keuhkot saivat raitista pakkasilmaa, posket hankittiin punaisiksi ja varpaat sinisiksi Lapveden kuuluisalla lumikentällä. Auton nastat tai ruuvit kiinnitettiin nappulakenkiin, ja erityisesti talviolosuhteisiin tehty kivikova pallo, Mitre Multiplex, sai kovaa kyytiä pelaajien treenatessa.
Tarkoituksella tai vahingossa oli syntynyt loistava malli pelaajakehitykseen – niin sanottu Lautp-hybridimalli: salissa pallo pomppii hurjasti ja jäisellä lumikentällä pallo kulkee lujaa. Tämä malli takasi paitsi laadukkaan ensimmäisen kosketuksen, myös opetti junnuja laittamaan keliin sopivan varustuksen. Kukaan ei valittanut olosuhteista. Viimeinen treenejä pitänyt joukkue sammutti valot kentältä, kun treeni-ilta tuli päätökseen.
Nykyisin talvikaudella LautP:n käytössä on yksi sali – Lauritsalan koulun uusi liikuntasali. Lisäksi treenejä pidetään Pontuksen koulun salissa. Amiksen lämmitettävällä tekonurmella treenaavat isommat junnut myös 1–2 kertaa viikossa, kun kerran sellainen on olemassa.
Perinteitä ei kuitenkaan unohdeta. Pikkujunnut treenaavat vain salissa ja oppivat siellä taitoharjoittelua tehden ja futsalia pelaten ne asiat, joille homma jatkossa perustuu.
LautP:n vankkumaton ohjenuora toiminnalle on ollut nyt ja aina se, että jalkapallon kehittäminen ei ole koskaan ollut kiinni olosuhteista. Asenne, kekseliäisyys ja mukautuminen siihen, mitä on tarjolla, takaavat parhaat olosuhteet.
Ps. Vielä on lopuksi historiaa muistaville mainittava yksi ikimuistoinen kenttä – Hovinpellon kenttä.
1980-luvun joukkueiden pelaajisto muistanee kevätauringon paisteen ja pääsyn ensimmäisiin treeneihin hiekalle. “Hovari” oli ensimmäinen kenttä, joka oli keväällä valmis treenaamiseen ja pelaamiseen – usein jo maaliskuussa.
Kuvat: 1) LauTP - KP-75 ottelu II-divisioona, 2) LauTP Edustus teeenaa 1980-luvun alussa valmentaja Reino Maran valvovan silmä alla Lauritsalan hiekalla. /JUTUN LOPUSSA: 3) Tiukkaa taistelua Lauritsalan kentällä -84, LauTP-KontU 4) Lauritsalan vanhan alakoulun liikuntasali ulkoa 5) Lauritsalan vanhan yläkoulun liikuntasali ulkoa 6) Nurmikentällä pelattiin eikä säästelty